Varastopojasta päälliköksi

Keväällä 2002 olin matkalla lukion kevään viimeisen koeviikon viimeiseen kokeeseen. Sitä ennen ajattelin hakea eväitä kaupasta. Siinä kohtaa muuttuivat seuraavan kesän suunnitelmat sekä oikeastaan koko elämän suunta.

Lähikaupan ovessa oli ilmoitus, että ”Haemme varastopoikaa kesätöihin”. Kysyin lihatiskin takaa, että ”Onko kauppias paikalla? Olisin kiinnostunut tuosta kesätyöpaikasta.”. Kauppiashan oli paikalla ja yhtäkkiä huomasin olevani työhaastattelussa. Oli jo selvää, että saksan kielen kokeesta olen reilusti myöhässä.

Kevätlukukausi loppui ja lähikaupan kauppias soitti kysyäkseen ”Vieläkö varastopojan työ kiinnostaa?”. Itselläni ei kesän varalle ollut muitakaan suunnitelmia – vastasin siis myöntävästi.

Kesä meni töitä tehdessä. Ihan jännäähän oli olla ensimmäisessä ”oikeassa” työpaikassa, mutta kova oli nuoren miehen uho tuolloin. Toistin työkavereille ja itselleni päivittäin, että ”Näitä hommia en kyllä tee kuin vain tämän kesän!”. Kauppiaallekin taisin useamman kerran valittaa palkan pienuudesta ja epäinhimillisistä työajoista. Kai nuoren miehen uhossa tuli kyseenalaistettua myös kokeneen kauppiaan ammattitaitokin.

Kävi kuitenkin niin, että työ tempaisi mukaansa ja tuon kesän päätyttyä kävin säännöllisesti tekemässä muutamia iltavuoroja. Vaivihkaa myös toinen kesä meni töitä tehdessä samassa kaupassa: huomaamattani olinkin jo töissä kuukausipalkalla ja vastuullani oli liikkeen kala- ja leikkeletiski! Samassa kaupassa vierähti neljä vuotta ja sitä seuraavat toiset neljä vuotta viereisessä S-marketissa.

Kuka on kaupan isoin pomo?

Ensi kesäkuussa tulee täyteen kymmenen vuotta siitä, kun lähikaupan kauppias palkkasi minut. Mitähän kauppias sanoisi jos soittaisin hänelle nyt ja kertoisin, että tuo pitkähiuksinen, uhoava ja boheemi nuorukainen, jonka aikoinaan palkkasit varastoa järjestelemään, onkin tänä päivänä tulosvastuullinen ABC-liikennemyymäläpäällikkö? Ei varmasti uskoisi kauppias korviaan. Eikä myöskään tuo 16-vuotias, tuolloin lentäjäksi aikonut nuori mies.

Lähes kymmenen vuotta alalla olleena on yksi punainen lanka vienyt minua aina eteenpäin. Tämän viisauden opin ensimmäiseltä pomoltani eli lähikaupan kauppiaalta.

Kyselin kovaan ääneen töihin tullessani eräänä päivänä, että onkos se iso pomo vielä paikan päällä? Isolla pomolla tarkoitin tietysti kauppiasta, joka sattui olemaankin paikalla. Hän tuli omaan opettavaiseen tyyliinsä paikalle ja kysyi: ” Tietääkös se Virtanen, että kuka on tämän talon suurin pomo?”. Vastasin itsevarmaan tyyliini, että se suurin pomohan on tietysti kauppias. Esimieheni vaikutti hetken tyytyväiseltä vastaukseeni, mutta jyrähti kuitenkin vihaisesti, että tämän talon suurin pomo on ja tulee aina olemaan ASIAKAS!

Tämän opin olen parhaiten sisäistänyt siirryttyäni osuuskaupan palvelukseen: asiakasomistaja on todella se talon suurin pomo.

”Jokainen päivä on uusi mahdollisuus tehdä asiakkaan päivästä aavistuksen verran parempi.”

Kaarlo Virtanen

Hyvää palvelua vaatemyyjänä

Arkielämässämme kohtaamme monenlaisia rooleja. Yksi niistä on kaupanmyyjä. Jokaisella on jo pienestä pitäen muodostunut käsitys siitä, kuinka myyjän tulee toimia – siis palvella. Mitä hyvä palvelu oikeastaan on? Kiteytetysti voidaan sanoa, että hyvä palvelu täyttää asiakkaiden odotukset, jopa ylittää ne. Riippumatta siitä, millä alalla myyjä työskentelee.

Työskentelen itse Sokoksella naistenvaateosastolla. Olen myyntiryhmävastaava sekä pukeutumisneuvoja. Vuosia olen opiskellut työni ohella. Opintoni ovat sisältäneet sosiaalipsykologian, viestinnän sekä kasvatus-/aikuiskasvatustieteen opintoja. Näistä on ollut hyötyä palveluammatissani.

Yksi esimerkki hyvästä palvelusta on Sokoksen pukeutumispalvelu. Asiakkaan ottaessa yhteyttä pukeutumispalveluun kartoitamme hänen toiveensa ja tarpeensa. Monesti asiakas ottaa yhteyttä silloin, kun elämässä on tapahtunut tai tapahtumassa jotain merkittävää. Aina ei toki tarvitse varata aikaa kohdatakseen ammattitaitoista pukeutumisneuvontaa. Ajanvarauksella kuitenkin varmistetaan henkilökohtainen myyjä, joka on sitoutunut palvelemaan tunnista puoleentoista.

Sovitussa tapaamisessa pukeutumisneuvojalla on jo katsottuna valmiita vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että asiakkaan ja myyjän välille syntyy tapaamisen aikana vuorovaikutus, jolloin myyjä saa tarvittavat tiedot suositellakseen oikeanlaisia asuvaihtoehtoja. Monesti tilanne kiertää ja kaartaa, ennen kuin ydin löytyy.

Myyjä voi löytää asiakkaalle uuden ilmeen

Kerran palvelin erästä Ruotsissa asuvaa rouvaa. Hän päivitteli kuinka huonosti löytyy isompia kokoja. Hän oli jo itsekseen katsellut eri merkkien vaatteita ja todennut useiden loppuvan kokoon 44. Saatuani asiakkaan sovituskoppiin lähdin tarjoamaan merkkejä, joista tiesin löytyvän tuotteita reilummalla mitoituksella. Asiakkaan turhautuminen vaihtui hämmästykseksi siitä, kuinka kauniisti vaatteet hänen päällään istuivat. Hän totesikin, että silmäni aivan loisti, kun löysin sopivan värin ja mallin. Näin se meni, että matkalaukkukin meidän piti käydä ostamassa alakerrasta ja mies sai ”uuden” vaimon kotiin Suomesta? Kaunis tuli rouvasta ja vaatetarpeet eri tilaisuuksiin pitkäksi aikaan. Minulle tuli niin hyvä olo, kuten aina onnistuessani työssäni ja pystyessäni auttamaan asiakasta parhaan taitoni mukaan.

Vaateosastolla luomme monesti ”uusia ihmisiä”. Tai paremmin sanottuna löydämme uuden ulottuvuuden asiakkaan minäkuvasta ja persoonasta. Vuosien kokemuksella voin todeta, että on terapeuttista uudistaa itseään myös ulkoisesti kohdatessaan uusia tilanteita tai haasteita. Ulkoinen olemus tuo itsevarmuutta, joka heijastuu myös ympäristöön.

Hyvää palvelua voi toki olla nopeus hakea oikea koko tai tuotteen tilaaminen toisesta myymälästä, silloin kun asiakas tietää jo itse mitä tarvitsee ja haluaa. Silloin tarve on vain saada asia hoidettua mahdollisimman joustavasti ja helposti.

Oikean työtavan löytäminen sekä joustaminen tilanteen ja tarpeen mukaan on palvelua parhaimmillaan. Silloin sekä asiakas että myyjä ovat tyytyväisiä lopputulokseen.

Miten sinä määrittelisit hyvän palvelun?

Mervi Lampenius