Keväällä 2002 olin matkalla lukion kevään viimeisen koeviikon viimeiseen kokeeseen. Sitä ennen ajattelin hakea eväitä kaupasta. Siinä kohtaa muuttuivat seuraavan kesän suunnitelmat sekä oikeastaan koko elämän suunta.
Lähikaupan ovessa oli ilmoitus, että ”Haemme varastopoikaa kesätöihin”. Kysyin lihatiskin takaa, että ”Onko kauppias paikalla? Olisin kiinnostunut tuosta kesätyöpaikasta.”. Kauppiashan oli paikalla ja yhtäkkiä huomasin olevani työhaastattelussa. Oli jo selvää, että saksan kielen kokeesta olen reilusti myöhässä.
Kevätlukukausi loppui ja lähikaupan kauppias soitti kysyäkseen ”Vieläkö varastopojan työ kiinnostaa?”. Itselläni ei kesän varalle ollut muitakaan suunnitelmia – vastasin siis myöntävästi.
Kesä meni töitä tehdessä. Ihan jännäähän oli olla ensimmäisessä ”oikeassa” työpaikassa, mutta kova oli nuoren miehen uho tuolloin. Toistin työkavereille ja itselleni päivittäin, että ”Näitä hommia en kyllä tee kuin vain tämän kesän!”. Kauppiaallekin taisin useamman kerran valittaa palkan pienuudesta ja epäinhimillisistä työajoista. Kai nuoren miehen uhossa tuli kyseenalaistettua myös kokeneen kauppiaan ammattitaitokin.
Kävi kuitenkin niin, että työ tempaisi mukaansa ja tuon kesän päätyttyä kävin säännöllisesti tekemässä muutamia iltavuoroja. Vaivihkaa myös toinen kesä meni töitä tehdessä samassa kaupassa: huomaamattani olinkin jo töissä kuukausipalkalla ja vastuullani oli liikkeen kala- ja leikkeletiski! Samassa kaupassa vierähti neljä vuotta ja sitä seuraavat toiset neljä vuotta viereisessä S-marketissa.
Kuka on kaupan isoin pomo?
Ensi kesäkuussa tulee täyteen kymmenen vuotta siitä, kun lähikaupan kauppias palkkasi minut. Mitähän kauppias sanoisi jos soittaisin hänelle nyt ja kertoisin, että tuo pitkähiuksinen, uhoava ja boheemi nuorukainen, jonka aikoinaan palkkasit varastoa järjestelemään, onkin tänä päivänä tulosvastuullinen ABC-liikennemyymäläpäällikkö? Ei varmasti uskoisi kauppias korviaan. Eikä myöskään tuo 16-vuotias, tuolloin lentäjäksi aikonut nuori mies.
Lähes kymmenen vuotta alalla olleena on yksi punainen lanka vienyt minua aina eteenpäin. Tämän viisauden opin ensimmäiseltä pomoltani eli lähikaupan kauppiaalta.
Kyselin kovaan ääneen töihin tullessani eräänä päivänä, että onkos se iso pomo vielä paikan päällä? Isolla pomolla tarkoitin tietysti kauppiasta, joka sattui olemaankin paikalla. Hän tuli omaan opettavaiseen tyyliinsä paikalle ja kysyi: ” Tietääkös se Virtanen, että kuka on tämän talon suurin pomo?”. Vastasin itsevarmaan tyyliini, että se suurin pomohan on tietysti kauppias. Esimieheni vaikutti hetken tyytyväiseltä vastaukseeni, mutta jyrähti kuitenkin vihaisesti, että tämän talon suurin pomo on ja tulee aina olemaan ASIAKAS!
Tämän opin olen parhaiten sisäistänyt siirryttyäni osuuskaupan palvelukseen: asiakasomistaja on todella se talon suurin pomo.
”Jokainen päivä on uusi mahdollisuus tehdä asiakkaan päivästä aavistuksen verran parempi.”
Kaarlo Virtanen